Zuma-tyyliset pelit

Ketju ja tykki

Marmoriampujassa on yksi asetelma, eikä se muutu: väripallojen jono vierii kiemurtelevaa rataa pitkin kohti uloskäyntiä, ampuja istuu jossain ruudun keskellä, ja ammut pallon ketjuun saadaksesi aikaan vähintään kolmen samanvärisen sarjan, joka sitten katoaa. Tyhjennä koko ketju ennen kuin sen kärki saavuttaa aukon, niin taso on voitettu. Täällä olevat pelit ovat fanien tekemiä ja lisensoitujen tekijöiden peleistä inspiroituneita teoksia, jotka on rakennettu tuon kaavan päälle — ne eivät ole sen studion virallisia tuotteita, joka teki alkuperäisen marmoriampujan, eikä sivulla väitetä yhteyttä siihen tai sen hyväksyntää. Yhteistä niille on rytmi. Ketju nopeutuu tasojen myötä, umpeutuvat aukot aiheuttavat ketjureaktioita, ja hetki, jolloin pitkä yhdistelmä tyhjentää puolet radasta yhdellä laukauksella, on syy siihen, miksi tämä lajityyppi on kestänyt näin kauan.

Marmoriampujat ovat läheistä sukua kahdelle isommalle hyllylle. Kuplaräiskintäpelien keskus on sama idea, mutta pallot ovat kiinni katossa eivätkä vierii radalla, ja molempien värien yhdistämisen ydin on se, minkä ympärille kolmen sarjan pelien keskus on rakennettu — ruudukko ketjun sijaan. Rata tuo mukanaan aikapainetta: ketju liikkuu koko ajan, eikä ohi mennyt laukaus pelkästään tuhlaa vuoroa, vaan lisää pallon jonoon. Siksi marmoriampuja on kolmikosta kaikkein arcademaisin ja istuu hyvin myös arcade-pelien hyllylle. Pelaajien, jotka pitävät yhdistämisestä mutta eivät kellosta, kannattaa kokeilla kahta muuta; pelaajat, jotka pitävät kellosta, huomaavat marmoripelien olevan perheen terävin kärki.

Kategoriat:Match 3Arcade-pelit

Sammakoita, temppeleitä ja voimapalloja

Alkuperäinen puki kaavan viidakkotemppeliin, jossa kivisammakko toimi ampujana, ja useimmat fanipelit säilyttävät siitä jotain: sammakon, epäjumalan tai toteemin keskellä, raunioiden halki kaiverretun radan, teemallisen tasosarjan, joka päättyy pomoradalle kahdella ketjulla yhtä aikaa. Toiset vaihtavat ympäristön kokonaan karkkiin, avaruuteen, veden alle tai muinaiseen Egyptiin, eikä lajityyppi pane vastaan; rata on peli. Voimapallot ilmestyvät muutaman tason jälkeen. Yksi hidastaa ketjua, yksi ampuu taaksepäin, yksi räjäyttää ryppään, yksi näyttää, mihin laukauksesi osuu, ja niiden säästäminen hätätilanteeseen erottaa satunnaispelaajan hyvästä. Tason suunnittelu tekee loput: radat kiertävät itsensä ali, joten joudut ampumaan aukon läpi päästäksesi takaosaan.

Karkkiasuun puetut marmoripelit ovat koko joukon makeimman näköisiä, ja ne menevät päällekkäin karkkipelien keskuksen kanssa, jossa tuota väripalettia on enemmän joka lajityypissä. Vierivän pallon liike yhdistää hyllyn pallopelien keskukseen, jonne kerätään kaikki pyöreä ja liikkuva — vierivästä pomppivaan ja ammuttuun. Ja koska marmoriampuja on kotoisin satunnaispelien kulta-ajalta työpöytäkoneilla, moni täkäläinen peli näyttää tarkoituksella vanhakantaiselta, mikä asettaa ne retropelien hyllyn viereen. Hitaita ne eivät ole koskaan. Rauhallisimmatkin teemaversiot pitävät ketjun liikkeessä, ja minkä tahansa sarjan viimeiset tasot ovat tähtäystesti paineen alla, josta alkupäästä ei ole aavistustakaan.

Hiiri, peukalo ja pitkä peli

Marmoriampuja on pohjimmiltaan hiiripeli. Ampuja pyörähtää osoittimen mukaan, napsautus ampuu, ja tarkkuus merkitsee enemmän kuin nopeus, sillä ketju odottaa hetken mutta vääränvärinen pallo keskellä sarjaa tulee kalliiksi. Puhelimessa napautus ampuu kohti kosketuskohtaa ja paremmat pelit näyttävät tähtäyslinjan, mikä tekee niistä pelattavia, joskin hieman epätarkempia; hiiritaitopelien keskus kokoaa muut pelit, joissa osoitin on koko ohjain. Mikään ei asennu eikä mitään tiliä tarvita. Tasot tallentuvat selaimeen sillä laitteella, jota käytit, joten pitkä kampanja kestää välilehden sulkemisen. Pelit ovat pieniä ja latautuvat sekunnissa tai kahdessa, ja pallonvaihtonäppäin, jos sellainen on, on ainoa ohjain tähtäämisen ja ampumisen lisäksi.

Lajityyppi sopii kaikenikäisille. Väkivaltaa ei ole, sammakko on ystävällinen, ja pahin mahdollinen on ketju, joka saavuttaa aukon, ja tason uudelleenalku. Lapset voivat pelata alkutasoja värien takia; aikuiset, jotka kasvoivat alkuperäisen parissa, tulevat myöhempien tasojen takia, joissa rata jakautuu kahtia ja voimapallot ovat ainoa tie läpi. Pelisessiot ovat yhtä lyhyitä kuin yksi taso tai yhtä pitkiä kuin kokonainen temppeli. Jos värien yhdistäminen on se, mistä nautit, pulmapelien keskuksessa on muu perhe, ja jos arcade-tempo vetää puoleensa, casual-pelien hylly kokoaa muut nopeat, kirkkaat ja vielä-yksi-kierros-pelit, joiden rinnalle marmoriampuja istuu mielellään.

Kategoriat:PulmapelitCasual-pelit